Itkeä antaminen (sammuttaminen): miten se toimii, ikärajat ja tutkimusnäyttö

Itkeä antaminen, joka tunnetaan tutkimuksissa nimellä muokkaamaton sammuttaminen, tarkoittaa, että laitat vauvasi nukkumaan sovittuna nukkumaanmenoaikana etkä mene huoneeseen takaisin ennen aamua, paitsi tarkistaaksesi turvallisuuden ja mahdollisen sairauden. Näin American Academy of Sleep Medicine (AASM) sen määrittelee. Unikoulumenetelmistä se on se, jossa vanhempi osallistuu vähiten, ja se eroaa hallitusta lohduttamisesta, jossa käyt katsomassa vauvaasi väliajoin. Australialaisten ja brittiläisten lähteiden mukaan tällaiset menetelmät eivät sovi alle 6 kuukauden ikäisille vauvoille, ja tutkimusnäytössä yhdistyvät todelliset hyödyt unelle ja avoimet kysymykset stressistä.

Tämä opas kertoo menetelmästä neutraalisti, jotta voit tehdä oman päätöksesi. Se ei ole suositus käyttää menetelmää, ja moni perhe valitsee lempeämpiä vaihtoehtoja tai ei käytä unikoulua lainkaan.

Mikä itkeä antamisen menetelmä on?

AASM:n määritelmässä vanhemmat laittavat lapsen nukkumaan sovittuna nukkumaanmenoaikana ja jättävät sitten lapsen huomiotta aamuun asti, mutta seuraavat edelleen turvallisuutta ja mahdollista sairautta. Tavoitteena on vähentää itkemistä ja huutelua poistamalla vanhemman huomio, joka toimii niistä palkkiona.

NCT erottaa toisistaan kaksi menetelmää, jotka sekoitetaan usein:

• Itkeä antaminen (sammuttaminen): annat vauvasi itkeä etkä vastaa lainkaan.
• Hallittu itkeminen (asteittainen sammuttaminen): käyt katsomassa vauvaasi, jotta hän tietää sinun olevan lähellä, mutta et rauhoittele häntä takaisin uneen. NCT mainitsee, että tätä kutsutaan joskus Ferberin menetelmäksi.

Jos sinua kiinnostaa väliajoin käyminen, katso käy ja lohduta, jossa hallittua lohduttamista käsitellään kokonaisuudessaan. AASM mainitsee myös muunnelman nimeltä ”sammuttaminen vanhemman läsnä ollessa”, jossa vanhempi jää huoneeseen.

Mistä itkeä antaminen on peräisin?

Nimi on peräisin behavioristisesta psykologiasta, jossa ”sammuttaminen” tarkoittaa käyttäytymisen vähittäistä hiipumista, kun siitä ei enää palkita. Unitutkijat tutkivat sitä nimellä ”muokkaamaton sammuttaminen”, ja se oli yksi hoidoista, joita arvioitiin AASM:n vuonna 2006 tekemässä katsauksessa, joka kattoi 52 hoitotutkimusta.

Australialainen perhepalvelu Tresillian kuvaa ”itkeä antamista” uudemmaksi nimeksi hallitulle itkemiselle, joka on 1980-luvulla käytetty menetelmä, ja kertoo, että uudempi vauvojen mielenterveyttä koskeva tutkimus on tuonut esiin lempeämpiä tapoja tukea unta.

Mistä iästä alkaen itkeä antamista käytetään?

Ne lähteet, jotka mainitsevat ikärajan, sijoittavat sen 6 kuukauden ikään tai myöhemmäksi:

NCT perustelee kantaansa: alle 6 kuukauden ikäisten vauvojen kannustaminen nukkumaan pidempään ja syvemmin kuin heidän kehitysvaiheessaan on tavallista voisi lisätä kätkytkuoleman riskiä, ja unikoulu tarkoittaa usein erillistä huonetta, kun taas samassa huoneessa nukkuminen päivin ja öin ensimmäisten kuuden kuukauden ajan auttaa suojaamaan kätkytkuolemalta. Douglasin ja Hillin systemaattisessa katsauksessa todettiin, ettei ensimmäisten 6 kuukauden aikana käytettyjen käyttäytymiseen perustuvien unimenetelmien ole osoitettu vähentävän itkua, ehkäisevän myöhempiä univaikeuksia tai suojaavan synnytyksen jälkeiseltä masennukselta.

Yhdysvalloissa HealthyChildren.orgin vauvan nukuttamista käsittelevä opas (American Academy of Pediatricsin julkaisema) ei nimeä mitään unikoulumenetelmää eikä ikää sille. Se ehdottaa, että vauva laitetaan nukkumaan uneliaana eikä nukkuvana ja että itkevän vauvan luo ei kiirehditä rauhoittelemaan, koska vauvat tarvitsevat aikaa oppiakseen nukahtamaan uudelleen itsekseen.

Jos vauvasi syntyi ennenaikaisena, kysy yleislääkäriltä tai neuvolan terveydenhoitajalta, pitäisikö ikä laskea hänen korjatun ikänsä mukaan.

Miten itkeä antaminen tehdään vaihe vaiheelta?

Jos olet päättänyt kokeilla sitä, menetelmä järjestetään yleensä näin. Asiasta kannattaa keskustella ensin yleislääkärin tai neuvolan terveydenhoitajan kanssa, etenkin jos vauvasi terveyteen tai syömiseen liittyy huolenaiheita.

1. Tarkista ajoitus. Vauvasi on yli 6 kuukauden ikäinen, terve, syö ja kasvaa odotetusti, eikä elämässä ole isoa mullistusta, kuten sairautta tai muuttoa.
2. Sopikaa yhteisistä linjoista. RACGP mainitsee vanhempien erimielisyyden unen hoitamisesta yhtenä syynä siihen, ettei unisuunnitelma toimi. Sopikaa suunnitelmasta, myös siitä, mitä teette yön aikana, ennen ensimmäistä yötä.
3. Päätä yösyötöistä. NHS kertoo, että 6–12 kuukauden iässä yösyöttöjä ei ehkä enää tarvita, mutta jotkut vauvat tarvitsevat niitä yhä. Jos vauvasi syö vielä öisin, keskustele neuvolan terveydenhoitajan kanssa ja katso yösyötöistä luopuminen.
4. Huolehdi ensin hänen tarpeistaan. HealthyChildren.org ehdottaa, että ensimmäiseksi tarkistetaan nälkä, väsymys tai kipu. Kunnon syöttö, puhdas vaippa ja mukavat vaatteet ovat ensimmäisinä vuorossa.
5. Järjestä pinnasänky turvalliseksi. Selällään, kiinteällä ja tasaisella patjalla, jossa on vain muotoonommeltu lakana (katso turvallisuusosio alempana).
6. Tee rauhallinen, ennakoitava nukkumaanmenorutiini samaan aikaan joka ilta. Katso nukkumaanmenorutiini.
7. Laita vauvasi pinnasänkyyn hereillä, sano hyvää yötä ja poistu.
8. Älä mene takaisin huoneeseen ennen sovittua aamuaikaa, paitsi tarkistaaksesi turvallisuuden ja mahdollisen sairauden. Kuuntelemalla tai itkuhälyttimen avulla voit seurata tilannetta menemättä sisään.
9. Pidä unipäiväkirjaa. RACGP:n ohjelmassa vanhemmat saavat päiväkirjan edistymisen seuraamiseen. Kirjaa nukkumaanmenoaika, itkun kesto, heräämiset ja aamun heräämisaika, jotta näet kehityksen suunnan etkä tee päätelmiä yksittäisten öiden perusteella.

Miltä tyypillinen ensimmäinen viikko näyttää?

Luotettavaa yö yöltä etenevää kaavaa ei ole, ja vauvat ovat hyvin erilaisia. Moni perhe kokee ensimmäiset yöt vaikeimmiksi, ja se, kuinka nopeasti itku helpottaa, vaihtelee vauvasta toiseen, minkä vuoksi päiväkirjasta on apua. Varaudu siihen, että tarvitset sovittua suunnitelmaa myös keskellä yötä, ei pelkästään nukkumaanmenon aikaan.

RACGP:n ohjelmassa edistymistä arvioidaan 2 viikon kuluttua. Ohjelmassa varoitetaan myös sammumispurkauksesta: yöheräily palaa 2–4 viikkoa sen loppumisen jälkeen ilman ilmeistä syytä, kuten kuumetta, ja näin käy noin 20 %:lla vauvoista. Ohjeena on palata samaan menetelmään, ja vauvat palaavat yleensä uusiin nukkumistottumuksiinsa muutaman yön kuluttua.

Jos mikään ei ole helpottanut parin viikon jälkeen, RACGP ehdottaa tarkastelemaan, käytetäänkö menetelmää johdonmukaisesti, ovatko vanhemmat siitä eri mieltä ja voisiko vanhempi olla masentunut.

Toimiiko itkeä antaminen? Mitä tutkimusnäyttö kertoo

Tutkimukset tukevat sammuttamista unen kannalta, mutta useimmat tutkimukset eivät mittaa kaikkea, mikä vanhemmille on tärkeää, ja harvat testaavat täyttä sammuttamista yksinään.

Näyttö unen paranemisesta

• AASM:n katsauksessa, joka kattoi 52 tutkimusta, 94 % tutkimuksista raportoi käyttäytymiseen perustuvien hoitojen toimivan, ja yli 80 %:lla lapsista havaittiin kliinisesti merkittävä paraneminen, joka kesti 3–6 kuukautta. Muokkaamattomalle sammuttamiselle löytyi vahvaa tukea.
• AASM:n vuoden 2006 käytäntösuosituksissa muokkaamaton sammuttaminen luokiteltiin ”standardiksi” (korkein taso), mutta näyttö ei riittänyt suosittelemaan mitään yksittäistä menetelmää muiden sijaan.

Näyttö pitkäaikaisvaikutuksista

• Australialaisessa Gradisarin ja kollegoiden satunnaistetussa tutkimuksessa, johon osallistui 43 vauvaa iältään 6–16 kuukautta, testattiin asteittaista sammuttamista (käynneillä, ei täyttä sammuttamista) ja nukkumaanmenon siirtämistä. Molemmat paransivat unta. Kortisoli (stressihormoni) laski vähän tai kohtalaisesti, eikä 12 kuukautta myöhemmin havaittu eroja kiintymyssuhteessa, tunteissa tai käyttäytymisessä.
• Australialaisen tutkimuksen 5 vuoden seurannassa, jossa terveydenhoitajat ohjasivat käyttäytymiseen perustuvia unimenetelmiä 8–10 kuukauden iässä, ei havaittu 6 vuoden iässä eroja tunne-elämän tai käyttäytymisen ongelmissa, stressissä, lapsen ja vanhemman suhteessa tai äitien mielenterveydessä. Tutkijat päättelivät, ettei menetelmillä ollut merkittäviä pitkäkestoisia vaikutuksia, ei myönteisiä eikä kielteisiä.
• Bilginin ja Wolken brittiläisessä tutkimuksessa seurattiin 178 vauvaa, joiden vanhemmat kertoivat, kuinka usein he antoivat vauvan itkeä. Itkemään jättäminen ensimmäisten 6 kuukauden aikana ei ollut yhteydessä heikompaan kiintymyssuhteeseen tai käyttäytymiseen 18 kuukauden iässä. Kyseessä oli havainnoiva tutkimus eikä uniohjelman kokeellinen tutkimus.

Tutkijoiden esiin nostamia huolia

• Middlemissin ja kollegoiden pienessä tutkimuksessa, johon osallistui 25 vauvaa iältään 4–10 kuukautta 5 päivän sairaalassa toteutetussa sammuttamisohjelmassa, havaittiin, että 3. päivään mennessä vauvat eivät enää osoittaneet ahdistusta nukkumaanmenon aikaan, mutta heidän kortisolinsa oli edelleen koholla, kun taas heidän äitiensä kortisoli oli laskenut.
• Douglas ja Hill varoittavat, että ensimmäisistä viikoista lähtien käytettyihin unimenetelmiin liittyy riski runsaammasta ongelmaitkusta, imetyksen aikaisemmasta loppumisesta ja äidin lisääntyneestä ahdistuksesta.
• HealthyChildren.org korostaa, että vauvan opettaminen rauhoittamaan itse itsensä ei ole sama asia kuin ”itkemään jättäminen” tai hänen itkunsa huomiotta jättäminen.

Lyhyesti: sammuttamisesta on hyvää näyttöä nukkumaanmenon ongelmien ja yöheräilyn vähentämisessä isommilla vauvoilla, vastaavia menetelmiä koskevissa tutkimuksissa ei ole havaittu pitkäaikaista haittaa, ja lyhytaikaiseen stressiin liittyvät kysymykset ovat yhä avoinna.

Kenelle itkeä antaminen sopii ja kenelle ei?

Se voi sopia perheille, joissa:

• vauvasi on yli 6 kuukauden ikäinen, terve ja kasvaa hyvin
• yöheräily tai pitkään venyvät nukkumaanmenot uuvuttavat perhettä
• molemmat vanhemmat ovat samaa mieltä ja tuntevat pystyvänsä pitämään menetelmästä kiinni
• lempeämmät menetelmät eivät ole toimineet tai haluat mieluummin lyhyen, johdonmukaisen lähestymistavan

Se ei sovi hyvin, kun:

• vauvasi on alle 6 kuukauden ikäinen
• vauvasi on sairas, hänellä on kipuja tai hänen syömiseensä, painoonsa tai terveyteensä liittyy huolenaiheita (keskustele ensin yleislääkärin kanssa)
• elämässä on meneillään iso muutos, kuten muutto, uusi hoitopaikka tai uusi sisarus
• itkun kuunteleminen tuntuu sietämättömältä. RACGP neuvoo huomioimaan kunkin menetelmän vaikutuksen vanhempiin, ja vauvan tarpeisiin vastaava rauhoittelu tai asteittainen vetäytyminen voi sopia sinulle paremmin
• vanhempi kamppailee alakuloisuuden kanssa. Hae siihen ensin tukea; katso mieliala synnytyksen jälkeen

Mitkä turvallisuussäännöt pätevät, ja milloin pitää lopettaa?

Turvallisen nukkumisen perusteet koskevat jokaista unta, käytitpä mitä rauhoittelumenetelmää tahansa. NICHD Safe to Sleep ja Red Nose neuvovat:

• selällään nukkuminen, pää ja kasvot peittämättöminä
• kiinteä, tasainen ja vaakasuora patja, jossa on vain muotoonommeltu lakana, eikä pinnasängyssä mitään pehmeää tai irtonaista
• ei painotettuja makuupusseja, kapaloita tai peittoja
• oma turvallinen nukkumapaikka sinun huoneessasi vähintään ensimmäiset 6 kuukautta
• savuton ympäristö

NICHD neuvoo laittamaan vauvan selälleen jokaisille unille, myös päiväunille, kunnes hän on 1-vuotias. Koko järjestelyn löydät oppaasta turvallinen nukkuminen.

Lopeta ja mene vauvan luo, jos itku kuulostaa erilaiselta, vauvasi on oksentanut tai epäilet hänen olevan sairas. Käytä apuna NHS:n kiireellisen avun opasta:

Käy yleislääkärillä tänään, jos vauvallasi on kuumetta ja hän vaikuttaa sairaalta, hän ei syö tai olet huolissasi. Laita suunnitelma tauolle, kunnes hän on parantunut.

Pidä huolta myös itsestäsi. Jos itku käy liian raskaaksi, voit hyvin lopettaa. Jos tunnet olevasi voimiesi äärirajoilla, laita vauvasi turvallisesti pinnasänkyynsä ja poistu muutamaksi minuutiksi, ja soita sitten lääkäriin tai paikalliseen lastenneuvolaan. Jos sinulla on ajatuksia itsesi tai vauvasi vahingoittamisesta, soita paikalliseen kriisipuhelimeen tai paikalliseen hätänumeroon.

Miten itkeä antaminen vertautuu muihin menetelmiin?

Kaikkien vaihtoehtojen rinnakkainen vertailu löytyy unikoulun yleiskatsauksesta. AASM ei havainnut minkään menetelmän olevan selvästi muita parempi, joten paras menetelmä on yleensä se, jota perheesi pystyy noudattamaan johdonmukaisesti ja joka tuntuu hyvältä.