Taaperon nukkumaanmenon viivyttely: uusintaesiintymiset, rajat ja mikä auttaa

”Vielä yksi satu.” ”Minulla on jano.” ”Minun pitää pissata.” ”Täällä on mörkö.” Nukkumaanmenon viivyttely ja toistuvat sängystä nousemiset, joita kutsutaan usein uusintaesiintymisiksi, ovat yleisimpiä unihaasteita noin 18 kuukauden iästä 5 vuoden ikään. AAP:n opas nukkumaanmenokamppailuista kertoo, että tämänikäiset lapset vastustavat usein nukkumaan menemistä ja että monien vanhempien mielestä nukkumaanmeno on päivän vaikein hetki.

Viivyttely ei ole merkki siitä, että olisit tehnyt jotain väärin. Se johtuu yleensä useammasta asiasta yhdessä: halusta viettää enemmän aikaa kanssasi, rajojen kokeilemisesta, yliväsymyksestä tai siitä, ettei lapsi ole tarpeeksi väsynyt, sekä uusista peloista. Eniten auttavat lyhyt, ennakoitava rutiini, johon tavalliset pyynnöt on sisällytetty, muutama pieni valinta, kuvataulu sekä rauhallinen ja tylsä takaisin sänkyyn ohjaaminen samalla tavalla joka ilta. Tämä opas keskittyy itse viivyttelyyn; taaperon unesta laajemmin kerrotaan oppaassa taaperon uni.

Miksi taaperot viivyttelevät nukkumaanmenoa?

Useimman viivyttelyn taustalla on yksi tai useampi näistä:

• Ero vanhemmasta. AAP:n eroahdistusta ja unta käsittelevä sivu kertoo, että eroahdistus voi häiritä unta ensimmäisen ikävuoden jälkipuoliskolta alkaen, helpottaa yleensä toisen syntymäpäivän tienoilla ja että siihen asti lapset voivat tarvita rauhoittelua ilta toisensa jälkeen. KidsHealthin opas lasten peloista kertoo, että monet 10 kuukauden – 2 vuoden ikäiset taaperot pelkäävät eroa vanhemmasta ja voivat itkeä tai takertua nukkumaanmenon aikaan.
• Halu päättää itse. Sleep Foundationin nukkumaanmenorutiiniopas kertoo, että taaperot voivat vastustaa nukkumaanmenoa osoittaakseen juuri löytämäänsä itsenäisyyttä.
• Halu saada sinut paikalle. AAP:n mukaan lapsen päätavoite huudellessaan on saada sinut ilmestymään, ja lapset vastustavat nukkumista usein enemmän, kun isommat sisarukset ovat vielä hereillä.
• Yliväsymys. Sleep Foundationin mukaan yliväsyneet lapset voivat olla ylivilkkaita tai kiukkuisia, ja heidän on vielä vaikeampi nukahtaa.
• Ei tarpeeksi väsynyt. Myöhään päättyvät tai pitkiksi venyvät päiväunet voivat jättää taaperon täysin virkeäksi nukkumaanmenon aikaan (katso alta).
• Pelot. KidsHealthin mukaan 4–6-vuotiaat lapset osaavat kuvitella ja leikkiä, mutta eivät aina pysty erottamaan, mikä on totta, joten möröt ja pimeä tuntuvat nukkumaanmenon aikaan suurilta.

Australialainen Royal Children's Hospital Melbourne (RCH) toteaa, että leikki-ikäiset lapset voivat keksiä tekosyitä välttääkseen nukkumaanmenon ja että yölliset pelot tai huolet voivat estää lapsia nukahtamasta helposti.

Kuinka paljon unta taaperoni tarvitsee?

American Academy of Sleep Medicine (AASM) antaa nämä vaihteluvälit, joita AAP tukee. NHS:n opas lapsen unen tukemiseen antaa hieman erilaiset likimääräiset luvut.

Jos lapsesi saa riittävästi unta päivän ja yön aikana mutta vastustaa silti nukkumaanmenoa, syy on yleensä ajoituksessa tai tavoissa eikä liian vähäisessä unessa. Jos hän on myöhään iltapäivällä aivan voimiensa lopussa, aikaisempi nukkumaanmeno voi auttaa. Taaperon uni -oppaassa on esimerkkipäivä.

Miten rakennan rutiinin, joka vähentää viivyttelyä?

Ennakoitava nukkumaanmenorutiini on perusta. NHS:n opas pienten lasten unesta ehdottaa rauhoittavaa rutiinia, joka tapahtuu samaan aikaan ja sisältää samat asiat joka ilta ja alkaa noin 30 minuuttia ennen kuin lapsesi yleensä nukahtaa. Sleep Foundation ehdottaa noin puolta tuntia, kylvyn kanssa hieman pidempään.

1. Pidä se lyhyenä ja samassa järjestyksessä. KidsHealthin taaperon uniopas neuvoo olemaan antamatta rutiinin venyä liian pitkäksi. Kylpy, pyjama, hampaat, vessa tai vaippa, kaksi kirjaa, hali.
2. Sisällytä tavalliset pyynnöt rutiiniin. AAP ehdottaa tarpeiden hoitamista ennen nukkumaanmenoa, kuten vesilasillista, päälle jätettyä valoa tai raolleen jätettyä ovea, jotta niitä ei voi käyttää unen viivyttämiseen. Viimeinen pissa ja viimeinen juoma kuuluvat rutiiniin, eivät sen jälkeen.
3. Päätä rajasi etukäteen. KidsHealth ehdottaa, että päätät, montako vesilasillista sallit, ja pysyt siinä. Tee samoin kirjojen ja laulujen kanssa.
4. Tarjoa pieniä valintoja. Sleep Foundation ehdottaa, että taaperot saavat valita esimerkiksi pyjamansa tai luettavan kirjan. Rutiinin sisäiset valinnat antavat päätösvaltaa avaamatta uudelleen kysymystä siitä, mennäänkö nukkumaan.
5. Käytä kuvataulua. The Kids Mental Health Foundation, yhdysvaltalainen lasten mielenterveyden hyväntekeväisyysjärjestö, toteaa, että kuvallinen iltarutiinitaulu ja motivoivat palkinnot voivat auttaa taaperoita ja leikki-ikäisiä. RCH ehdottaa tarrakaavioita ja lapselle, jolle nukkumaanmeno on vaikeaa, tarraa jokaisesta osasta, kuten sänkyyn menemisestä ja siellä pysymisestä.
6. Sano hyvää yötä ja lähde. NHS ehdottaa, että asetat rajan sille, kuinka kauan vietät aikaa lapsesi kanssa nukkumaanmenon yhteydessä. Vakiolause (”Hyvää yötä, nähdään aamulla”) auttaa.
7. Ruudut pois hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. NHS:n mukaan tabletteja, kannettavia tietokoneita tai puhelimia ei käytetä 30–60 minuuttiin ennen nukkumaanmenoa.

Mitä teen, kun taaperoni nousee jatkuvasti sängystä?

Rauhallisesti, nopeasti, tylsästi ja samalla tavalla joka kerta. AAP:n opas isojen lasten sänkyyn siirtymisestä ehdottaa:

1. Kerro rutiinin lopuksi lapsellesi, että hänen pitää pysyä sängyssä.
2. Jos hän nousee, ohjaa hänet rauhallisesti ja hiljaa takaisin ja kerro, että hänen täytyy pysyä sängyssä.
3. Kun hän on taas sängyssä, kehu häntä lyhyesti ja lähde.
4. Toista niin monta kertaa kuin tarvitaan, useana iltana peräkkäin.
5. Kehu häntä aamulla siitä, että hän pysyi sängyssä.

NHS neuvoo viemään lapsen takaisin yhä uudelleen mahdollisimman vähin elein. RCH ehdottaa, että palautat hänet hiljaa kädestä pitäen, olet jämäkkä mutta et rankaise ja pidät sanat mahdollisimman vähissä. AAP varoittaa palkitsemasta karkailuja esimerkiksi antamalla lapsen kiivetä sänkyysi tai liittyä vielä hereillä olevien perheenjäsenten seuraan. Vihainenkin huomio voi pitää leikin käynnissä.

Jos hän huutelee sen sijaan, RCH ehdottaa, että kerrot rauhallisesti olevan nukkumisaika aloittamatta keskustelua. Jos lapsesi on peloissaan tai hyvin järkyttynyt, KidsHealthin leikki-ikäisen uniopas neuvoo menemään lohduttamaan häntä, pitämään käynnin sitten lyhyenä ja sanomaan, että on nukkumisaika.

Varaudu notkahdukseen. RCH:n mukaan tilanne voi alussa hankaloitua ennen kuin se helpottuu. Johdonmukaisuus kaikkien nukkumaanmenoa hoitavien aikuisten kesken on tärkeämpää kuin mikään yksittäinen ilta. Jos taaperosi tarvitsee sinut lähelleen nukahtaakseen ja haluaisit muuttaa sitä hitaasti, katso asteittainen vetäytyminen.

Entä jos hän on juuri siirtynyt pinnasängystä omaan sänkyyn?

Siirtymä tuo usein joksikin aikaa enemmän sängystä nousemisia, koska taaperosi voi nyt nousta milloin haluaa. AAP:n mukaan kaksikymmentä ”jäähyväisesiintymistä” yhden illan aikana ei ole siirtymän jälkeen lainkaan epätavallista. Se ehdottaa myös turvaporttia makuuhuoneen oveen ja portaiden yläpäähän lapselle, joka pääsee itse pois sängystä. Jos taaperosi on turvassa ja tyytyväinen pinnasängyssä, siirtymällä ei ole kiire. Katso ajoituksesta ja huoneen turvallisuudesta siirtyminen pinnasängystä omaan sänkyyn.

Mikä on iltalippu, ja sopiiko se taaperoille?

Iltalippu on kortti, jonka lapsesi voi vaihtaa yhteen lyhyeen käyntiin sängyn ulkopuolella. Children's Hospital Colorado kuvaa, että lapselle annetaan muutama lippu joka ilta: lapsi luovuttaa yhden tullakseen tapaamaan vanhempaa tai kysyäkseen jotain, palaa sitten sänkyyn viimeistään 5 minuutin kuluttua ja saa aamulla pienen palkinnon käyttämättä jääneistä lipuista. The Kids Mental Health Foundation ehdottaa sitä yli 3-vuotiaille lapsille, jotka jatkavat uusintaesiintymisiä, aloittaen kolmesta tai neljästä lipusta illassa, ja lapsi ohjataan takaisin sänkyyn vähällä huomiolla, kun liput on käytetty.

Näin voit kokeilla sitä:

1. Tehkää kortti yhdessä ja selitä sääntö päivän aikana.
2. Jokaisella lipulla saa yhden nopean pyynnön: halin, juoman tai pissan.
3. Kun liput on käytetty, palauta lapsesi sänkyyn rauhallisesti ja hyvin vähin sanoin.
4. Kehu aamulla jäljelle jääneistä lipuista ja anna pieni, yhdessä sovittu palkinto.

Koska sitä ehdotetaan yli 3-vuotiaille, nuoremmille taaperoille sopii yleensä paremmin yksinkertainen rutiini, johon pyynnöt on sisällytetty, ja rauhallinen takaisin sänkyyn ohjaaminen.

Voisiko syy olla päiväunien ja nukkumaanmenon ajoituksessa?

Joskus taapero viivyttelee, koska hän ei yksinkertaisesti ole uninen. Sleep Foundationin 2-vuotiaan päiväuniopas kertoo, että tyypillisen 2-vuotiaan päiväunet kestävät noin 1,5–3 tuntia, ja ehdottaa, että ne päättyvät vähintään kolmesta neljään ja puoleen tuntiin ennen nukkumaanmenoa. Nämä ovat käytännön nyrkkisääntöjä, eivät lääketieteellisiä sääntöjä.

• Pitkään tyytyväisenä hereillä makaaminen voi tarkoittaa, että päiväunet ovat liian myöhään tai liian pitkät tai nukkumaanmeno on liian aikaisin. NHS ehdottaa nukkumaanmenon siirtämistä vähitellen, 5–10 minuuttia viikossa. Nukkumaanmenon siirtäminen kertoo jäsennellyn tavan tehdä tämä.
• Ylikierroksilla, riehakas tai herkästi itkukohtauksiin ajautuva nukkumaanmenon aikaan voi tarkoittaa yliväsymystä. Kokeile aloittaa rutiini aikaisemmin.
• Pois jäämässä olevat päiväunet voivat myös muuttaa tilannetta; katso päiväunista luopuminen.

Entä jos pelot tai ahdistus ovat suurempi asia?

Pelot ovat taaperollesi todellisia, vaikka mörkö ei olisikaan. Zero to Threen neuvot pimeänpelosta kertovat, etteivät lapset noin 2½-vuotiaina vielä täysin ymmärrä fantasian ja todellisuuden eroa ja että muutokset, kuten muutto tai uusi vauva, voivat lisätä turvattomuuden tunnetta.

• Ota se vakavasti. Zero to Threen mukaan pelon kiusoittelu tai vähättely voi pitkittää sitä.
• Lisää valoa. NHS ehdottaa yövaloa tai valoa käytävään, ja Zero to Three ehdottaa, että lapsesi saa päättää, milloin hän on valmis pimeämpään huoneeseen.
• Tee ”suojelija”. Zero to Three ehdottaa erityistä pehmolelua, joka on mukana nukkumaanmenossa ja vartioi lastasi.
• Rauhoittele häntä hänen omassa huoneessaan. Zero to Threen mukaan pelokkaan lapsen siirtäminen omaan sänkyysi voi antaa ymmärtää, ettei hänen huoneensa ole turvallinen.
• Pidä iltasadut leppoisina ja rajoita pelottavia ohjelmia, kuten KidsHealth ehdottaa.

Zero to Threen mukaan useimmat lapset kasvavat näistä peloista ulos muutamassa viikossa tai kuukaudessa. Jos lapsesi herää yöllä peloissaan, katso yökauhut ja painajaiset.

Milloin pitäisi hakea apua?

Puhu omalle yleislääkärillesi tai lasten terveydenhoitajalle, jos:

• pelot vaikuttavat erittäin voimakkailta, jatkuvat tavallista ikää pidempään, aiheuttavat paljon mielipahaa, estävät lastasi nukkumasta yksin tai tekemästä arkisia asioita tai niihin liittyy vatsakipuja, päänsärkyä tai sydämentykytystä (KidsHealth)
• ahdistus vaikuttaa lapseesi päivällä yhtä lailla kuin yöllä; RCH:n mukaan lääkäri voi ehdottaa psykologia
• nukkumaanmenon haasteet aiheuttavat perheellesi suuria vaikeuksia; RCH:n mukaan lääkäri voi ohjata teidät uniasiantuntijalle

Puhu omalle yleislääkärillesi tai lasten terveydenhoitajalle pian, jos lapsesi kuorsaa useimpina öinä tai huomaat hengityskatkoja tai hengitysvaikeuksia unen aikana. AAP:n uniapneaopas mainitsee tiheän kuorsauksen, päiväaikaisen uneliaisuuden ja käyttäytymisongelmat mahdollisina merkkeinä ja neuvoo soittamaan paikalliseen hätänumeroon, jos hengitys pysähtyy yli 20 sekunniksi tai lapsesi muuttuu kalpeaksi, siniseksi tai harmaaksi.

Jos nukkumaanmenokamppailut uuvuttavat sinua, ota yhteyttä: lääkäriin tai paikalliseen lastenneuvolaan.

Mitä kannattaa kirjata muistiin?

Kirjaa viikon ajan, milloin rutiini alkaa, milloin valot sammutetaan, milloin lapsesi oikeasti nukahtaa, kuinka monta kertaa hän nousee ja mitä hän pyytää, sekä päiväunien ajat. Usein jokin kuvio pistää silmään, kuten myöhäiset päiväunet tai yksi pyyntö, joka toistuu aina. Samat muistiinpanot auttavat yleislääkäriäsi tai lasten terveydenhoitajaa, jos kysyt neuvoa.