Taaperon uhmakohtaukset: miksi niitä tulee, mitä tehdä ja milloin olla huolissaan

Uhmakohtaukset kuuluvat taaperon normaaliin kehitykseen, eivätkä ne ole merkki siitä, että kasvatuksessa olisi jotain vikaa tai että lapsi olisi ”tuhma”. NHS:n uhmakohtauksia käsittelevän sivun mukaan ne alkavat yleensä noin 18 kuukauden iässä ja ovat 4 vuoden iässä paljon harvinaisempia. American Academy of Pediatricsin (AAP) mukaan niitä on eniten 1–3 vuoden iässä, ja 3 ikävuoden jälkeen niillä on tapana helpottaa. Eniten auttaa, kun pysyt rauhallisena, pidät kaikki turvassa, pidät kiinni rajasta saarnaamatta ja huomioit etukäteen nälän, väsymyksen ja turhautumisen, jotka laukaisevat monet kohtaukset.

Miksi taaperoilla on uhmakohtauksia?

Taaperot haluavat tehdä ja sanoa paljon enemmän kuin pystyvät. NHS selittää, että he haluavat ilmaista itseään mutta se on heille vaikeaa, joten turhautuminen purkautuu uhmakohtauksena. KidsHealthin uhmakohtausopas lisää, että taaperot haluavat enemmän itsenäisyyttä ja päätösvaltaa kuin pystyvät hallitsemaan, ja kun he huomaavat, etteivät pysty johonkin, siitä voi seurata uhmakohtaus. Kun kielelliset taidot kehittyvät, uhmakohtauksilla on tapana vähentyä.

Myös temperamentilla on osuutensa. Australian hallituksen Pregnancy, Birth and Baby -opas toteaa, että jotkut lapset ovat luonnostaan voimakkaampia, sinnikkäämpiä tai vilkkaampia, ja heidän uhmakohtauksensa ovat yleensä isompia. Uhmakohtaus voi näyttää kitinältä ja itkulta tai huutamiselta, potkimiselta, lyömiseltä ja hengityksen pidättämiseltä.

Mikä laukaisee taaperon uhmakohtauksia?

Samat muutamat laukaisijat toistuvat yhä uudelleen. Pregnancy, Birth and Baby, NHS ja KidsHealth mainitsevat seuraavat:

• väsymys, nälkä tai sairaus
• turhautuminen, myös silloin, kun lapsi yrittää jotain, mikä on hänelle vielä liian vaikeaa
• kun hänelle sanotaan ”ei” tai hän ei saa jotain, mitä haluaa
• huomion tarve tai mustasukkaisuus toisesta lapsesta
• tylsistyminen tai jännitys uudessa tilanteessa
• stressi tai riidat kotona
• liiallinen ruutuaika

Lapsesi tavallisten laukaisijoiden tunteminen on hyödyllisin ehkäisykeino, joka sinulla on. Monet perheet huomaavat, että uhmakohtauksia kasautuu myöhäiseen iltapäivään, aikaan ennen aterioita tai lyhyiden päiväunien jälkeen.

Mitä teen uhmakohtauksen aikana?

1. Pidä kaikki turvassa. Siirrä lapsesi kauemmas teistä, portaista tai kovista reunoista. Pregnancy, Birth and Baby ehdottaa, että kodin ulkopuolella nostat lapsen syliin ja siirryt rauhalliseen, turvalliseen paikkaan.
2. Pysy rauhallisena ja pysy lähellä. Kun pysyt lapsesi luona, hän tuntee olonsa turvalliseksi. NHS huomauttaa, että takaisin huutaminen ei lopeta uhmakohtausta.
3. Älä järkeile, rankaise tai naura. Pregnancy, Birth and Baby neuvoo välttämään kaikkia kolmea kesken uhmakohtauksen. Lapsesi ei pysty tässä vaiheessa ottamaan selitystä vastaan.
4. Kokeile huomion siirtämistä ajoissa. NHS ehdottaa, että kuulostat yllättyneeltä ja kiinnostuneelta jostain muusta (”Katso! Kissa”), ja AAP ehdottaa huoneen vaihtamista tai laulun laulamista.
5. Pidä kiinni rajasta. NHS, Pregnancy, Birth and Baby ja KidsHealth neuvovat kaikki olemaan antamatta periksi vaatimukselle tai lahjomatta herkuilla, koska lapsi voi siitä oppia, että uhmakohtaus toimii.
6. Anna sen mennä ohi. AAP ehdottaa, että astut hieman taaemmas ja annat uhmakohtauksen loppua itsestään, kun lapsesi on turvassa.
7. Palaa yhteyteen jälkeenpäin. KidsHealth ehdottaa, että kehut lastasi rauhoittumisesta, tarjoat halauksen ja, jos lapsi on tarpeeksi vanha, juttelette muista tavoista näyttää, että häntä harmittaa.

KidsHealth ehdottaa, että sovitat reaktiosi syyhyn: lohdutusta, välipalaa tai päiväunet, jos lapsesi on väsynyt, nälkäinen tai pahalla mielellä, ja purkauksen rauhallista huomiotta jättämistä, jos se liittyy huomion hakemiseen. AAP ehdottaa myös, että annat tilanteen toiselle aikuiselle, kun oma turhautumisesi kasvaa.

Miten voin ehkäistä uhmakohtauksia?

Kaikkia uhmakohtauksia et voi ehkäistä, mutta lähteet ovat yksimielisiä siitä, mikä vähentää niitä:

• Huomioi laukaisijat etukäteen. AAP ehdottaa, että otat mukaan välipalaa, jos nälkä on laukaisija, ja suojelet päiväunia ja unta, jos väsymys on. KidsHealth ehdottaa, että vältät kauppareissuja, kun lapsesi on väsynyt tai nälkäinen. Katso taaperon uni.
• Tarjoa pieniä valintoja. Valinnat kahden sinulle sopivan vaihtoehdon välillä (”punainen vai sininen muki?”) antavat tunteen päätösvallasta.
• Huomaa onnistumiset. AAP ja KidsHealth ehdottavat molemmat, että kehut tarkasti sitä käytöstä, jota haluat nähdä enemmän. CDC:n myönteisen vanhemmuuden vinkit taaperoille neuvovat reagoimaan toivottuun käytökseen enemmän kuin rankaisemaan ei-toivotusta.
• Näytä, mitä tehdä sen sijaan. CDC neuvoo aina kertomaan tai näyttämään lapselle, mitä hänen pitäisi tehdä sen sijaan.
• Pidä rutiinit ennustettavina. Pregnancy, Birth and Baby ehdottaa johdonmukaista rutiinia, ja AAP:n mukaan johdonmukaisuus ajan mittaan vähentää uhmakohtausten määrää ja voimakkuutta.
• Sanoita tunteita. NHS ehdottaa, että sanot esimerkiksi ”Tiedän, että sinua suututtaa…”, jotta lapsesi oppii tunnistamaan tunteita. Pregnancy, Birth and Baby ehdottaa sanojen opettamista voimakkaille tunteille.
• Valitse taistelusi. KidsHealth ja AAP ehdottavat, että mietit ennen kieltämistä, onko pyynnöllä todella väliä, ja pidät kielletyt tavarat poissa näkyvistä.

Selkeä ennakkovaroitus ennen siirtymiä (”kaksi liukumäkeä vielä, sitten kotiin”) ja lyhyet kauppareissut auttavat myös monia perheitä; NHS ehdottaa, että pidät kauppareissut mahdollisimman lyhyinä ja annat lapsesi auttaa.

Miten pysyn rauhallisena uhmakohtauksen aikana?

Lapsesi lainaa rauhallisuutesi. Pregnancy, Birth and Baby ehdottaa, että hengität hitaasti ja lasket kymmeneen, ja jos tunnet tunteidesi karkaavan käsistä, siirryt toiseen huoneeseen siksi aikaa, että rauhoitut, kunhan lapsesi on turvallisessa paikassa. AAP ehdottaa, että pyydät toisen aikuisen vuoroon aina kun voit.

Pregnancy, Birth and Baby neuvoo hakemaan apua, jos pelkäät, että saatat satuttaa lastasi, tai tunnet, että kärsivällisyytesi on venynyt äärimmilleen. KidsHealth ehdottaa, että puhut lääkärisi kanssa, jos tunnet usein vihaa tai menetät otteesi reagoidessasi uhmakohtauksiin, jos annat jatkuvasti periksi välttääksesi niitä tai jos uhmakohtaukset aiheuttavat kotona paljon pahaa mieltä. Vanhemmuuden tukea saat ottamalla yhteyttä: lääkäriin tai paikalliseen lastenneuvolaan.

Mitä teen, jos taaperoni lyö tai puree?

Useimmat pienet lapset purevat, lyövät tai tönivät jossain vaiheessa. NHS:n mukaan tämä ei tarkoita, että lapsestasi tulisi isompana aggressiivinen. KidsHealthin puremista käsittelevän oppaan mukaan pureminen on yleisintä ensimmäisen ja toisen syntymäpäivän välillä, ja sen pitäisi loppua noin 3–4 vuoden iässä.

1. Puutu heti. AAP neuvoo olemaan jättämättä lyömistä, potkimista, puremista tai heittelyä huomiotta; lopeta se heti ja tee selväksi, ettei se ole hyväksyttävää.
2. Ole rauhallinen ja jämäkkä. Käytä vain muutamaa sanaa: ”Ei saa purra. Pureminen sattuu.”
3. Lohduta ensin lasta, johon sattui. Puhdista rikkoutunut iho saippualla ja vedellä. KidsHealthin mukaan lääkäriin pitää hakeutua, jos purema on syvä tai vuotaa verta.
4. Älä koskaan lyö tai pure takaisin. NHS ja KidsHealth ovat tästä molemmat selvillä.
5. Ohjaa toisaalle ja opeta. Kun tilanne on rauhoittunut, opeta sanoja kuten ”lopeta” ja ”tuo on minun” ja siirtykää toiseen puuhaan.

Jos pureminen jatkuu, KidsHealth ehdottaa lyhyttä jäähyä, ohjeena noin 1 minuutti ikävuotta kohden. CDC neuvoo myös käyttämään tässä iässä vain hyvin lyhyitä jäähyjä. NHS ehdottaa, että etsit syytä, joka saattaa huolestuttaa lastasi, ja annat suurille tunteille muun purkautumistien, kuten juoksemisen ja huutamisen puistossa.

Mitä affektikohtaukset ovat ja mitä teen?

Jotkut taaperot pidättävät hengitystään uhmakohtauksen aikana tai säikähdyksen tai kolhun jälkeen. KidsHealthin affektikohtauksia käsittelevän sivun mukaan niitä esiintyy terveillä lapsilla 6 kuukauden ja 6 vuoden iän välillä, ja ne ovat yleisimpiä 6–18 kuukauden iässä. Lapset eivät tee sitä tahallaan eivätkä pysty hallitsemaan sitä. Australialaisen Royal Children's Hospital Melbournen mukaan useimmilla lapsilla ensimmäinen kohtaus on ennen 18 kuukauden ikää, ja he kasvavat niistä ulos 6 vuoden ikään mennessä.

Kohtauksia on kahta päätyyppiä:

• Sinerryskohtaukset (yleisimpiä Royal Children's Hospitalin mukaan): lapsesi itkee kovasti, hengittää ulos, lakkaa sitten hengittämästä ja sinertyy huulten ympäriltä, ja hän voi veltostua ja pyörtyä.
• Kalpeuskohtaukset: lapsesi saattaa tuskin itkeä, kalpenee hyvin ja pyörtyy, joskus jäykistyen hetkeksi.

Australialaisen Sydney Children's Hospitals Networkin mukaan kohtaus kestää yleensä 30–60 sekuntia. KidsHealthin ja Royal Children's Hospitalin mukaan kohtaukset eivät aiheuta pitkäaikaista haittaa, ja lapset alkavat hengittää uudelleen itsestään.

Kohtauksen aikana:

1. Pysy rauhallisena ja pysy lapsesi luona.
2. Aseta hänet kyljelleen lattialle kauas kaikesta kovasta tai terävästä.
3. Jos hän menettää tajuntansa, tarkista, onko hänen suussaan ruokaa tai esineitä, mutta älä laita sormiasi tai mitään muuta hänen suuhunsa.
4. Älä ravista lastasi; Sydney Children's Hospitals Network varoittaa, että se voi aiheuttaa vakavia vammoja. Älä roiski vettä hänen päälleen.
5. Lohduta häntä jälkeenpäin ja jatka niin normaalisti kuin pystyt palkitsematta tai rankaisematta kohtauksesta.

KidsHealth neuvoo yrittämään olla antamatta periksi uhmakohtauksille vain kohtauksen estämiseksi. Royal Children's Hospital ja KidsHealth toteavat, että raudanpuuteanemia on yleisempää lapsilla, joilla on affektikohtauksia, ja lääkäri saattaa tarkistaa rautatasot.

Milloin hakea apua uhmakohtauksiin tai affektikohtauksiin?

Soita paikalliseen hätänumeroon heti, jos lapsesi:

• muuttuu siniseksi, veltostuu tai menettää tajuntansa eikä tule nopeasti tajuihinsa
• pysyy sinisenä tai ei hengitä noin minuuttia pidempään (KidsHealth)
• saa kouristuskohtauksen tai hänellä on hengitysvaikeuksia

Hakeudu pian lääkäriin, jos:

• kyseessä on lapsesi ensimmäinen affektikohtaus (KidsHealth neuvoo hakeutumaan lääkäriin ensimmäisen kohtauksen jälkeen)
• lapsesi on alle 6 kuukauden ikäinen tai toipuu kohtauksesta hitaasti (Sydney Children's Hospitals Network)
• kohtauksia on hyvin usein, esimerkiksi useammin kuin kerran päivässä tai useita kertoja viikossa (Royal Children's Hospital)
• lapsesi löi päänsä kohtauksen aikana ja hänellä on sen jälkeen oireita (Royal Children's Hospital)

Puhu omalle yleislääkärillesi tai lasten terveydenhoitajalle, jos:

• uhmakohtaukset tulevat yhä useammin, ovat voimakkaampia tai kestävät pidempään (KidsHealth)
• lapsesi satuttaa usein itseään tai muita tai rikkoo tavaroita uhmakohtausten aikana (Pregnancy, Birth and Baby)
• uhmakohtausten lisäksi on painajaisia, päänsärkyä tai vatsakipuja, uutta kastelemista tai tuhrimista kuivaksi oppimisen jälkeen tai jatkuvaa takertumista (Pregnancy, Birth and Baby)
• uhmakohtaukset jatkuvat lapsesi aloitettua koulun (Pregnancy, Birth and Baby)
• pureminen lisääntyy vähenemisen sijaan tai jatkuu noin 3–4 vuoden iän jälkeen (KidsHealth)
• olet huolissasi lapsesi kuulosta, puheesta tai kehityksestä; KidsHealth toteaa, että kuulon tai näön ongelmat ja kielen kehityksen viivästyminen voivat vaikuttaa taustalla

NHS:n mukaan, jos olet vakavasti huolissasi lapsesi käytöksestä, puhu omalle yleislääkärillesi tai terveydenhoitajalle. Puheen kehityksen virstanpylväistä kerrotaan oppaissa ensimmäiset sanat ja virstanpylväät 12–24 kuukauden iässä.

Mitä kannattaa kirjata muistiin?

Muutama nopea muistiinpano jokaisen ison uhmakohtauksen jälkeen (kellonaika, mitä tapahtui juuri ennen, kuinka kauan lapsesi edellisestä syömisestä tai unesta oli kulunut ja kuinka kauan kohtaus kesti) paljastaa usein kaavan, jonka voit huomioida etukäteen. Jos olet huolissasi, samat muistiinpanot auttavat omaa yleislääkäriäsi tai lasten terveydenhoitajaa näkemään, kuinka usein uhmakohtauksia tai affektikohtauksia on ja muuttuvatko ne.